Oscar

Kun luen Oscar, Linda Dalisin tekstiä, minulle muodostuu heti alusta lähtien kirkas kuva, muisto... Kurosawan elokuva Unet. Ensimmäinen luku alkaa pojalla sateessa talon ulkopuolella; äiti nuhtelee häntä ja käskee olla poistumatta, sillä kun sataa niin, ketut juhlivat häitään ja kenet ne näkevät, sille saattaa tapahtua jotain pahaa. Poika, huolimatta äidin pelotteluista, poikkeaa ja näkee ketut, jotka puolestaan näkevät hänet; sitten poika pakenee ja palaa kotiin, äiti ajaa hänet ulos ja sanoo ettei halua häntä enää taloon, koska hän on poistunut liian kauas ja nähnyt liikaa, ja että ketut ovat tulleet ja jättäneet pojalle jotain: tikarin, jotta poika voisi tappaa itsensä. Äiti neuvoo häntä anoamaan kettuja pelastaakseen hänet kuolemanhimoltaan. OHJAUSNOTA Linda Dalisin Oscar on nähnyt liikaa, hän on jättänyt kodin ja kaiken johon uskoi nähdäkseen, kuten ei ollut koskaan ennen nähnyt, kaupunkinsa, kansansa repimässä itseään rikki. Tämä näkeminen ei enää salli hänen olla sama Oscar, jonka isä kasvatti mieheksi kuninkaallisen palveluksen piiriin. Kun Oscar näkee, hän murtuu, menettää paljon siitä mihin uskoi, mutta ennen kaikkea menettää suuren osan identiteetistään. Hänestä tulee keskeneräinen olento, ja juuri tämä keskeneräisyys liikuttaa minua ja vie minut johonkin kaukaiseen. Jotakin, mitä yhä tänään on vaikea muistaa ja siksi palauttaa sydämeen; aivan kuten Oscar, en muista milloin minussa tapahtui muutos, milloin tajusin olevani keskeneräinen ja riittämätön, mutta tämä riittämättömyys on voimakas balsami laukaista se luova prosessi, jota olen aina yrittänyt vaalia ja suojella. Jousi ampuu ensimmäisen nuolen, ehkä Cupido tai ehkä yksi itämaisista jousista, niin usein läsnä Kurosawan elokuvissa, ase tai elämänohje. Uskon, että Lindan Oscar on luotu antamaan, mutta koskaan pyytämään mitään takaisin. Kaikki henkilöt ovat keskeneräisiä, kaikki henkilöt päättyvät koskaan täydellistymättä, ja he antautuvat kuolemaan keskeneräisinä; ja ehkä juuri tästä syystä he vaeltavat kuin aaveet välimaassa, joka menettää ylhäänsä ja alhaisuutensa, maa jossa painovoima menettää vetovoimansa vapauttaen vihdoin sielut ruumiista ja antaen ne Rakkaudelle, ainoalle Jumalalle, jonka me ehkä olemme kaikki enemmän tai vähemmän tunteneet. Vain sillä hetkellä kun rakkaus koetaan, voimme syntyä, ja siksi kuolla, samassa hetkessä kun nuoli iskee rintaamme. Jumala pilkkaa meitä. Antonio Latella -- Tapahtumista Oscar, everstin tytär ja kuningaskunnan lojaali palvelija, toivoi miespuolisia jälkeläisiä, ja hänet kasvatettiin kuten sotilas, jotta hän seuraisi isänsä sotilasuraa. Saatuaan komentajan aseman ranskan kuninkaallisessa kaartiessa, Oscar suojelee Marie-Antoinettea tämän saapuessa Ranskaan tulevan Ludvig XVI:n kihlattuna, ja hänestä tulee lähes suojelusenkelin kaltainen kuningattarelle. Kaksi naista, samanikäisiä, rakastuvat samaan mieheen, ruotsalaiseen kreivi Hans Axel von Ferseniin. Mutta jos kumpikaan ei voi elää tätä rakkautta julkisesti — Marie-Antoinette koska hän on Ranskan kuningatar, Oscar koska hänet kasvatettiin kieltämään tämä mahdollisuus — nuoren kuningattaren tunne vastataan loppuun saakka, kuten myöhemmin paljasti heidän intensiivinen salainen kirjeenvaihtonsa. Oscarin ja Marie-Antoinetten välinen side, perustuen Oscarin lojaaliuteen ja omistautumiseen, alkaa hajoilla kun Oscar, tarkastellessaan ympäröivää todellisuutta, asettaa oikeuden vaakakuppiin köyhyyden, sosiaalisen epätasa-arvon ja kuninkaallisen perheen sekä aateliston käytöksen. Maailma todistaa uuden ajattelun syntymistä, ääniä jotka nousevat heikkojen puolustukseksi, ihanteita ja siviili-, kollektiivista ja yksilöllistä lunastusta.