Tunteiden tietosanakirja

Davide Iodice, joka vuosien ajan omalla Scuola Elementare del Teatro -koulullaan on työskennellyt haurauden ja vammaisuuden parissa, johtaa inklusiivisen työpajan ilmaisulle, vuorovaikutukselle sekä yksilölliselle ja yhteisölliselle luomiselle. Tavoitteena on herättää osallistujissa kyky resonointiin oman ja toisten tunnespektrin kanssa, kuuntelun laatu ja halukkuus luoda stereotyyppisiä suhteita rikkovia vuorovaikutusdynamiikkoja. Projekti L’enciclopedia delle emozioni syntyi välittömästi pandemian jälkeen siitä havainnosta, että ajassa, johon olemme vajonneet, sairautta ja kuolemaa koskevan tragedian lisäksi olemme kokeneet, että ilman ilmaisun mahdollisuutta, ilman ihmissuhteita, ilman sosiaalisuutta, ilman kauneutta kodit voivat olla identiteettimme hautoja. Kaupunki, kortteli, kokonainen maa voi muuttua haudaksi; erämaaksi. Pandemian jälkeisestä pitkästä jaksosta nouseva yhteiskunta on toipilas, entistä hauraampi ja avun tarpeessa, hämmentynyt eräänlaisessa ”tunteiden jälkisodassa”. Tuntui silloin tärkeämmältä kuin koskaan löytää teatterin alkuperäinen kataraktinen voima, sen Pharmacon-laatu, uudistaen se nykyajassa; uudelleentulkiten sen terapeuttista ja yhteiskunnallista tehtävää, jota tämä taidelaji kantaa. Näytti siis olennaiselta toisaalta uudelleen koodittaa performatiivinen, näyttämöllinen tapahtuma osallistamisen ja kohtaamisen välineeksi yhteisön tai sosiaalisen ryhmän kanssa, ja toisaalta palauttaa prosessin keskiöön teatteritaiteilija tunteiden ja vuorovaikutuksen asiantuntijana, näkökohtina, jotka ovat erittäin keskeisiä trauman ylittämiselle ja psykologisen, suhteellisen ja sosiaalisen halkeaman korjaamiselle, joka siitä seurasi. L’enciclopedia delle emozioni, näillä lähtökohdilla suunniteltu, asettaa itsensä siksi läheisyyden, pedagogiikan ja luomisen prosessiksi, jota toistaa menetelmässä ja muokata sovellettavissa eri konteksteissa ja alueilla. Intenssiivinen työpaja pyrkii herättämään osallistujissa kyvyn resonointiin oman ja toisten tunnespektrin kanssa; edistämään empatiakykyä ja toisen huomioon ottamisen taitoa; kuuntelun laatua; halukkuutta luoda ei-stereotyyppisiä vuorovaikutusdynaamisia; ja lopuksi itsenäisyyttä jäsentää vähitellen esiin tulevaa kokemuksellista materiaalia. Näyttelijän luonne, draaman persoona, lavallinen partituuri, lavan esineenä oleva objekti ’sieluna ulkoisessa muodossa’, MASKI, ovat joitakin tästä kokonaisvaltaisesta käsityöstä avautuvia teemoja, jotka ovat avoimia eri kielille ja lopputuloksille.