Kolme tutkielmaa ristiinnaulitsemisesta

Yksi näyttelijä esittää kolmea hahmoa, marginaalisia henkilöitä hulluuden, identiteetin ja juurettomuuden rajamailla. Kolmella henkilöllä on yhteistä se, että heidän on vaikea sopeutua yhteiskunnan kudokseen. Ensimmäinen näytelmäkuvaus esittää potilasta tyhjien tuolien keskellä psykiatrisen käytävän aulassa. Hänen elämäänsä seuranneet läsnäolot asuvat huoneessa, poissaolot puolestaan muodostavat arjen monologin keskustelukumppanit, jotta päivä yhteisössä kuluisi. Toinen näytelmäkuvaus, vapaasti Fassbinderin elokuvasta Un anno con tredici lune innoituksensa saanut, kuvaa orvon piinaavaa matkaa: saadakseen hieman miesten lupaamaa rakkautta hän alistuu sukupuolenkorjausleikkaukseen; se ei kuitenkaan ratkaise hänen tarvettaan ja hän joutuu sopeutumaan uuteen elämään, tekonsa seuraukseen. Kolmannen näytelmäkuvauksen päähenkilö, vapaasti Koltèsin La notte poco prima della foresta -näytelmästä inspiroitunut, on vieras jossain eurooppalaisessa kaupungissa. Juurettomuus kotimaasta asettaa hänet kaupunkimaisemaan, joka on hyvin erilainen kuin lähtömaa. Sateisena yönä hän etsii kumppania jakaakseen vastoinkäymisen.