Kainin puolustuspuhe

Luca Zingaretti, elämää suurempi elokuva- ja teatterinäyttelijä, lukee Andrea Camillerin viimeisimmän monologin, jonka kanssa hänellä oli pitkä taiteellinen yhteys. Testamentti, jossa suuri sisilialainen kirjailija käsittelee vastauksia vailla olevia kysymyksiä hyvästä ja pahasta, syyllisyydestä ja lunastuksesta. 1. kesäkuuta 2018 Andrea Camilleri esitti maailmana­­ensi-illassa Syracuse’n kreikkalaisella teatterilla Conversazioni su Tiresia -tekstin, jonka hän oli kirjoittanut ja jota kaikki pitivät hänen taiteellisena testamenttinaan. Se oli upea ilta! Andrea, yksin näyttämöllä, nojatuolissa istuen, lumoitsi ja hypnoisoi yleisön käheän äänensä taikavoimalla ja sanojensa voimalla. Illan lopussa Andrea keskeytti suosionosoitukset, jotka näyttivät eivätkä koskaan päättyvän, ja seuraamassa hiljaisuudessa hän lausui seuraavat sanat: “Scusate, vorrei dirvi ancora una cosa. Mi piacerebbe che ci rincontrassimo. Tutti quanti, qui. In una serata come questa. Tra 100 anni! Me lo auguro, ve lo auguro, veramente. Ciao” Nämä sanat iskivät minuun kuin nyrkki vatsaan monestakin syystä. Ne kaikuivat kuin miehen, intellektuellin, sanat, joka tuntee lopun lähestyvän ja haluaa jäähyväisiksi lähettää vahvan, tarkan viestin. Päivät: - tiistai 16. helmikuuta klo 20:30 - keskiviikko 17. helmikuuta klo 19:00 - torstai 18. helmikuuta klo 19:00 - perjantai 19. helmikuuta klo 20:30 - lauantai 20. helmikuuta klo 20:30 - sunnuntai 21. helmikuuta klo 16:30