Loppu

Kuolemaa ei nykyään nimetä. Piilotettuna, pois työntäen, erotettuna muualle. Vanhukset, sairaat ja kuolleet erotetaan elävistä, kuin vieraiksi ruumiiksi, joita ei pidä katsoa. Mutta ikuisen nuoruuden illuusio ei riitä poistamaan pelkoa: kun kuolema koskettaa meitä, se ryntää sisään yhtä aikaa koomisen ja traagisen voimin. Esitys tutkii tätä torjuntaa, valokuvaten nykyhetken ristiriidat, joka haluaa meidät kuolemattomiksi mutta muistuttaa joka päivä hauraudestamme. Hidas, maanalainen palaminen, joka jatkaa palamista tuhkan alla.